Kaikkihan vihaavat pettäviä kavereita, eikö niin? Miksi sitten maailmassa yhä on pettureita ja ns. kavereita, jotka tätä harrastavat? Se voi olla vaikka sitä, että lupaa tulla kaverin kanssa jonnekkin, ja sitten ei tulekaan. Mutta sehän voi olla myös sitä, että vain valehtelee. No toisaalta, ehkä se on aika sama asia.

Jos kaveri lupaa olla ulkona kanssani ja sitten onkin toisen kanssa, tulee väkisinkin olo, että hei, enks mä ookkaan yhtä kiva ku toi toinen? Oonks mä joku varakaveri? Että mä oon sellanen ystävä, jonka kaa voi olla, ku ei oo muutakaan parempaa ja sitten jos se kivempi kaveri voiki olla, ni mut heitetään nurkkaan ja mennään sen toisen kaa. Onko sellainen hauskaa? Luulempa, ettei. Mielestäni sellaisiin kavereihin ei paljoo kannata haaskata aikaa. Ainakaan jos he tekevät sitä paljon. Tällä tavalla on käynyt minullekin. Olin hyvä ystävä erään ihmisen kanssa. Hän sanoi minulle, että olisin hänen paras ystävä. Mutta siltä ei juuri tuntunut. "Sori, mä en voikaan olla sun kaa, ku mä ja ***** osallistutaan yhteen juttuun ja meijän pitää leipoo." Ai leipokos ne sitten? Vähän ajan päästä näin heidät pelaamassa yhdessä jalkapalloa kentällä. Joopajoo.

Että tällasta. Omia mielipiteitänne?